Moni remontoija tarkistaa ennen laattapinnan purkamista, onko kaakeliliimassa tai saumauslaastissa asbestia. Harvempi tulee ajatelleeksi, että asbestia saattaa löytyä myös syvemmältä rakenteesta: betonista, seinätasoitteesta tai pohjalaastista. Tässä artikkelissa käymme läpi, miksi asbestia lisättiin juuri näihin materiaaleihin, millaiset työvaiheet ovat erityisen riskialttiita ja mitä kannattaa selvittää ennen kuin remontti aloitetaan.
Mitä asbesti on ja missä sitä esiintyy rakennuksissa?
Asbesti on luonnossa esiintyvä kuitumainen mineraali, jota louhittiin ja käytettiin rakennusmateriaaleissa laajasti 1900-luvun puolivälistä aina 1990-luvun alkuun saakka. Suomessa asbestin käyttö kiellettiin rakennusmateriaaleissa vuonna 1994, joten kaikki ennen tuota vuotta rakennetut tai perusteellisesti remontoidut kiinteistöt voivat sisältää asbestia.
Asbestia esiintyy rakennuksissa hyvin monessa paikassa. Yleisimmin se yhdistetään putkieristeisiin tai vanhoihin lattialaattoihin, mutta todellisuudessa asbestia on lisätty lukuisiin eri rakennusmateriaaleihin. Tyypillisiä esiintymispaikkoja ovat muun muassa:
- Lattia- ja seinätasoitteet
- Kaakeliliimat ja saumauslaastit
- Pohjalaastit ja rappauslaastit
- Betonielementit ja -rakenteet
- Putkieristeet ja palonsuojamassat
- Kattolevyt ja julkisivupinnoitteet
Asbestikuidut ovat silmälle näkymättömän pieniä. Tämä tarkoittaa, että pelkästään katsomalla materiaalia ei voi tietää, onko siinä asbestia. Ainoa varma tapa selvittää asia on teettää asbestikartoitus ja tarvittaessa laboratorioanalyysi ennen remontin aloittamista.
Miksi asbesti lisättiin juuri laastiin, tasoitteeseen ja betoniin?
Asbestin suosio rakennusmateriaaleissa ei ollut sattumaa. Kuiduilla on useita teknisesti hyödyllisiä ominaisuuksia, jotka tekivät niistä houkuttelevan lisäaineen erityisesti laasteihin, tasoitteisiin ja betoniin.
Asbestikuidut paransivat materiaalin vetolujuutta ja halkeilunkestävyyttä. Kun kuituja sekoitettiin laastiin tai tasoitteeseen, lopputuloksesta tuli sitkeämpää ja kestävämpää kuin ilman kuituja. Tämä oli erityisen arvostettua ohutkerroksisissa tasoitteissa, jotka muuten olisivat alttiita kutistumishalkeilulle.
Lisäksi asbesti kesti hyvin korkeita lämpötiloja ja kosteutta. Tämän vuoksi asbestia sisältäviä laasteja ja tasoitteita käytettiin paljon märkätiloissa, keittiöissä ja lämmitysjärjestelmien lähellä. Myös kaakeliliima-asbesti on tuttu yhdistelmä juuri tästä syystä: kylpyhuoneiden ja keittiöiden kaakeliasennuksissa haluttiin materiaali, joka kestää kosteutta ja lämpövaihteluja pitkään.
Betonirakenteissa asbestia esiintyy harvemmin kuin tasoitteissa tai liimoissa, mutta se on silti mahdollista. Joissain erikoisbetoneissa, kuten palonsuojabetoneissa tai tietynlaisissa elementtirakenteissa, on käytetty asbestikuituja lujitteena. Tämä tekee asbesti betonissa -kysymyksestä aiheellisen erityisesti vanhempien teollisuus- ja kerrostalorakennusten kohdalla.
Miten tunnistaa mahdollinen asbestipitoisuus vanhassa rakennuksessa?
Asbestia ei voi tunnistaa silmämääräisesti. Tämä on tärkein asia ymmärtää ennen kuin ryhtyy mihinkään purkutyöhön vanhassa rakennuksessa. Materiaalin ulkonäkö, väri tai koostumus ei kerro mitään sen asbestipitoisuudesta.
Käytännön lähtökohta on rakennuksen ikä. Jos rakennus on valmistunut tai perusteellisesti remontoitu ennen vuotta 1994, on syytä olettaa, että asbestia saattaa esiintyä rakenteissa. Tämä koskee erityisesti:
- Märkätilojen laattapintoja ja niiden alla olevia laasteja
- Seinä- ja kattotasoitteita
- Lattiatasoitteita ja pintalaattoja
- Vanhoja kaakeliliimoja
- Rappauslaasteja ja pohjalaasteja
Ennen remontin aloittamista kannattaa teettää asbestikartoitus. Kartoituksen tekee siihen erikoistunut ammattilainen, joka ottaa materiaalinäytteitä ja lähettää ne laboratorioon analysoitavaksi. Kartoitus on erityisen tärkeä silloin, kun suunnitteilla on piikkaus, hionta tai poraus, sillä nämä työvaiheet vapauttavat kuituja ilmaan tehokkaimmin.
Mitä riskejä asbestipöly aiheuttaa terveydelle?
Asbesti on vaarallista vasta, kun sen kuidut pääsevät ilmaan hengitettäviksi. Ehjässä ja käsittelemättömässä materiaalissa asbesti ei itsessään aiheuta välitöntä vaaraa. Riski syntyy, kun materiaalia rikotaan, hiotaan, piikataan tai porataan.
Hengitetyt asbestikuidut kerääntyvät keuhkoihin, eikä elimistö pysty hajottamaan niitä. Pitkäaikainen altistuminen voi johtaa vakaviin sairauksiin, kuten asbestoosiin, keuhkosyöpään tai mesotelioomaan. Nämä sairaudet kehittyvät hitaasti, usein vuosikymmenten kuluessa altistumisesta, mikä tekee asbestista erityisen petollisen vaaran.
Piikkaus on yksi riskialttiimmista työvaiheista, koska se rikkoo materiaalin mekaanisesti ja vapauttaa suuren määrän pölyä nopeasti. Hionta on vielä ongelmallisempaa, koska se tuottaa erittäin hienoa pölyä, joka leijuu ilmassa pitkään. Kuivamenetelmät ovat erityisen vaarallisia: kun materiaalia leikataan, hiotaan tai piikataan kuivana ilman vesijäähdytystä tai kohdepoistoa, kuidut pääsevät vapaasti leviämään ympäristöön. Ammattimaisessa hiontatyössä käytetään aina asianmukaista pölynhallintaa ja suojausmenetelmiä.
Asbestipurkutyön lait ja luvat Suomessa
Suomessa asbestipurkutyötä säätelee laki, joka edellyttää, että työn tekijällä on asianmukaiset luvat ja koulutus. Asbestipurkutyötä saa tehdä vain yritys, jolla on Aluehallintoviraston myöntämä asbestipurkutyölupa. Lisäksi kaikkien asbestipurkutyötä tekevien työntekijöiden on oltava koulutettuja tehtävään.
Lain tarkoitus on suojata sekä työntekijöitä että rakennuksen muita käyttäjiä asbestipölylle altistumiselta. Tämä tarkoittaa käytännössä, että tavallinen remontoija ei voi lain mukaan ryhtyä itse purkamaan asbestia sisältäviä rakenteita, vaikka työ tuntuisi pieneltä.
Asbestipurkutyöhön kuuluu myös velvollisuus ilmoittaa työstä etukäteen viranomaisille tietyissä tilanteissa. Purkujätteen käsittelyllä on omat säädöksensä, ja asbestijäte on toimitettava asianmukaiseen ongelmajätteen vastaanottoon. Nämä velvoitteet koskevat ammattilaisia, eivät yksityishenkilöitä suoraan, mutta käytännössä ne tarkoittavat, että työ on aina teetettävä luvan omaavalla yrityksellä.
Näin asbestipurkutyö toteutetaan turvallisesti ammattilaisin
Turvallinen asbestipurkutyö alkaa huolellisesta suunnittelusta ja oikeanlaisesta suojauksesta. Ennen työn aloittamista purkualue eristetään muusta tilasta alipaineistuksella, jotta asbestipöly ei pääse leviämään ympäröiviin tiloihin. Oikeanlaiset suojaukset ennen purkutöitä ovat edellytys turvalliselle työskentelylle.
Alipaineistus tarkoittaa, että purkualueelle luodaan alipaine suhteessa ympäröiviin tiloihin. Näin ilma virtaa aina purkualueelle päin, ei sieltä pois. Tämä estää kuituja kulkeutumasta muihin huoneisiin tai ilmanvaihtojärjestelmään.
Työvaiheissa suositaan märkämenetelmiä aina kun mahdollista. Materiaalin kostuttaminen ennen piikkausta tai irrotusta sitoo kuituja ja estää niiden leviämisen ilmaan. Kuivamenetelmiä vältetään juuri siksi, että ne tuottavat eniten vapaita kuituja. Kun pienkonetyöt tehdään ammattimaisesti, käytetään aina kohdepoistolla varustettuja laitteita.
Henkilösuojaimet ovat oleellinen osa turvallista työtä. Asbestipurkutyössä käytetään P3-luokan hengityssuojainta sekä suojahaalaria, jotta kuidut eivät pääse iholle tai vaatteisiin. Suojavaatteet ja -välineet hävitetään asbestijätteenä työn päätyttyä.
Me Remove Timanttityöt Oy:ssä toteutamme asbestipurkutyöt Aluehallintoviraston myöntämällä luvalla, ja kaikki työntekijämme ovat saaneet asbestipurkutyökoulutuksen. Olemme myös Asbesti- ja Pölysaneerausalan liiton jäsenyritys. Jos sinulla on tulossa remontti vanhaan rakennukseen ja epäilet asbestia rakenteissa, ota meihin yhteyttä ennen töiden aloittamista. Pyydä tarjous ja kerromme, miten voimme auttaa turvallisesti ja sovitussa aikataulussa.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko piikkauksessa vapautua asbestia laastista tai tasoitteesta?
Kyllä. Jos laasti tai tasoite sisältää asbestia, piikkaus vapauttaa kuituja ilmaan tehokkaasti. Piikkaus on yksi riskialttiimmista työvaiheista juuri siksi, että se rikkoo materiaalin nopeasti ja tuottaa paljon pölyä. Ennen piikkausta on aina selvitettävä, onko materiaali asbestikartoitettu.
Onko hionta vaarallisempaa kuin piikkaus asbestin kannalta?
Hionta tuottaa erittäin hienoa pölyä, joka leijuu ilmassa pitkään ja tunkeutuu syvälle keuhkoihin. Tässä mielessä hionta on erityisen ongelmallinen työvaihe, jos materiaalissa on asbestia. Kuivahiontaa ei tule tehdä lainkaan ennen kuin asbestipitoisuus on varmistettu.
Entä poraus, onko siinäkin riski?
Poraus on myös riskialtis työvaihe, jos porataan asbestia sisältävään materiaaliin. Märkäporaus vähentää pölyn leviämistä, mutta se ei poista tarvetta selvittää materiaalin asbestipitoisuutta etukäteen.
Miten pölynhallinta järjestetään asbestipurkutyössä?
Pölynhallinta perustuu alipaineistukseen, kohdepoistoon ja märkämenetelmiin. Purkualue eristetään muusta tilasta, ja ilma suodatetaan HEPA-suodattimilla ennen kuin se johdetaan ulos. Kaikki pöly ja jäte pakataan asbestijätesäkkeihin ja toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn.
Täytyykö vanha rakennus aina tutkia ennen remonttia?
Jos rakennus on valmistunut tai remontoitu ennen vuotta 1994 ja suunnitteilla on purkutyötä, hiontaa tai piikkausta, asbestikartoitus on vahvasti suositeltava. Se on ainoa tapa varmistua siitä, ettei työssä altistuta asbestille.