Asbestin käyttö rakentamisessa on aihe, joka koskettaa erityisesti vanhempien asuntojen ostajia ja remontoijia. Moni miettii ennen kauppoja tai korjaustöitä, onko juuri tässä talossa syytä varautua asbestiin. Vastaus riippuu pitkälti rakennusvuodesta, mutta rakennusvuosi yksinään ei kerro koko totuutta. Tässä artikkelissa käymme läpi, milloin asbestia käytettiin suomalaisessa rakentamisessa, missä rakenteissa sitä tyypillisesti esiintyy eri vuosikymmenillä rakennetuissa taloissa ja mitä kannattaa tehdä ennen remonttia.
Tieto rakennusvuodesta auttaa arvioimaan asbestiriskiä, mutta se ei korvaa ammattilaisen tekemää asbestikartoitusta. Myöhemmät remontit voivat tuoda asbestia myös taloon, joka alun perin on rakennettu ilman sitä. Siksi on tärkeää ymmärtää asbestin historia kokonaisuutena ennen kuin tekee päätelmiä oman talon tilanteesta.
Mitä asbesti on ja miksi sitä käytettiin rakentamisessa?
Asbesti on luonnossa esiintyvä kuitumainen mineraali, jota löytyy useissa eri muodoissa. Sen kuiturakenne tekee siitä poikkeuksellisen kestävän: se kestää hyvin lämpöä, kosteutta, kemiallista rasitusta ja kulutusta. Nämä ominaisuudet tekivät siitä rakennusteollisuuden silmissä lähes ihanteellisen materiaalin vuosikymmenien ajan.
Asbestia lisättiin rakennusmateriaaleihin parantamaan niiden lujuutta, palonkestävyyttä ja eristyskykyä. Se oli myös edullista ja helposti saatavilla. Rakentajat ja materiaalivalmistajat käyttivät sitä laajasti, koska sen haittavaikutuksia ei aluksi tunnettu. Vasta myöhemmin tutkimus osoitti, että asbestikuidut voivat aiheuttaa vakavia keuhkosairauksia, kun niitä hengitetään pitkäaikaisesti.
Hyvä vertauskuva on lyijy putkistoissa: molemmat olivat aikanaan yleisesti hyväksyttyjä ratkaisuja, joiden terveyshaitat tunnistettiin vasta jälkikäteen. Tämä historia selittää, miksi asbestia löytyy niin monenlaisista rakennusmateriaaleista ja niin laajalta ajanjaksolta.
Milloin asbestia käytettiin eniten suomalaisessa rakentamisessa?
Asbestin käyttö Suomessa rakentamisessa oli laajimmillaan toisen maailmansodan jälkeisestä jälleenrakennuskaudesta aina 1980-luvun puoliväliin. Tänä aikana rakennettiin valtava määrä asuintaloja, teollisuusrakennuksia ja julkisia rakennuksia, joissa asbestia käytettiin monin eri tavoin.
Suomessa asbestin käyttö kiellettiin vaiheistetussa prosessissa. Rakennusmateriaalien asbestipitoisuuksiin alettiin puuttua lainsäädännöllä 1980-luvulla, ja käytännössä asbestin käyttö rakentamisessa lopetettiin kokonaan vuoteen 1994 mennessä. Tämä tarkoittaa, että kaikki ennen vuotta 1994 rakennetut tai perusteellisesti remontoidut rakennukset voivat sisältää asbestia.
Erityisen suuren riskin muodostavat seuraavien vuosikymmenten rakennukset:
- 1940 ja 1950-luvut: Jälleenrakennuskauden rintamamiestalot ja kerrostalot. Asbestia käytettiin erityisesti lämmöneristyksissä ja putkieristyksissä.
- 1960-luku: Nopean kaupungistumisen aika. Elementtirakentaminen yleistyi ja asbestia lisättiin laajalti tasoitteisiin, levyihin ja julkisivumateriaaleihin.
- 1970-luku: Asbestin käyttö oli huipussaan. Lähes kaikissa rakennusmateriaaliryhmissä käytettiin asbestia tavalla tai toisella.
- 1980-luku: Käyttö alkoi vähentyä, mutta jatkui silti merkittävässä laajuudessa vuosikymmenen puoliväliin asti. 1980-luvun alussa rakennetuissa taloissa voi edelleen olla asbestia.
On tärkeää huomata, että rakennusvuosi ei yksin ratkaise asiaa. Jos taloon on tehty remontti esimerkiksi 1970-luvulla, tuolloin käytetyt materiaalit voivat sisältää asbestia, vaikka itse rakennus olisi vanhempi tai uudempi. Asbestin tunnistaminen vaatii aina asiantuntemusta, koska silmämääräinen arviointi ei riitä.
Missä rakennuksen osissa asbestia tyypillisesti löytyy?
Asbestia käytettiin niin monessa eri materiaalissa, että se voi periaatteessa löytyä mistä tahansa vanhemman rakennuksen rakenteesta. Käytännössä tietyt rakennusosat ovat kuitenkin selvästi muita riskialttiimpia, ja riskit vaihtelevat jonkin verran rakennusajankohdan mukaan.
Tyypilliset riskikohteet vuosikymmenittäin
- 1940 ja 1950-luvut (rintamamiestalot ja varhaiset kerrostalot): Lämmitysputkien ja kattiloiden eristeet, ullakkojen lämmöneristeet, lattialaatat ja niiden alustat
- 1960-luku: Julkisivulevyt, tasoitteet, katto- ja seinälevyt, putkieristeet
- 1970-luku: Kylpyhuoneiden seinä- ja lattiarakenteet, vinyylimatot ja niiden liimat, alakattolevyt, ilmastointikanavien eristeet, tasoitteet ja maalit
- 1980-luvun alkupuoli: Kylpyhuoneiden rakenteet, tasoitteet, lattiamateriaalit
Erityisen tärkeää on ymmärtää, että 1950-luvun rintamamiestalo ei välttämättä sisällä asbestia alkuperäisissä rakenteissaan, mutta jos taloon on tehty remontti 1970-luvulla, tuolloin lisätyt materiaalit voivat hyvinkin sisältää sitä. Rakennushistoria kokonaisuudessaan on siis rakennusvuotta tärkeämpi tieto.
Milloin asbestikartoitus on lain mukaan pakollinen?
Suomen lainsäädäntö velvoittaa tekemään asbestikartoituksen ennen purkutöitä tai korjaustöitä rakennuksissa, jotka on rakennettu ennen vuotta 1994. Tämä koskee kaikkia rakennustyyppejä asuinrakennuksista teollisuustiloihin. Kartoituksen tarkoituksena on selvittää, sisältävätkö purettavat tai korjattavat rakenteet asbestia.
Laki ei edellytä kartoitusta pelkästään rakennuksen omistamisesta tai asumisesta siinä. Velvoite syntyy nimenomaan silloin, kun rakennukseen ollaan tekemässä töitä, jotka voivat rikkoa asbestia sisältäviä rakenteita. Pienikin kylpyhuoneremontti tai lattiamattojen vaihto vanhassa talossa voi laukaista kartoitusvelvoitteen. Lisätietoa löydät artikkelista milloin asbestipurku on pakollinen remontissa.
Asbestikartoituksen tekee aina siihen pätevöitynyt ulkopuolinen asiantuntija. Kartoitus sisältää rakenteiden visuaalisen tarkastuksen ja tarvittaessa materiaalinäytteiden ottamisen laboratorioanalyysiä varten. Kartoituksen tulokset ohjaavat sen, miten purkutyöt voidaan toteuttaa turvallisesti ja lain vaatimukset täyttäen.
Miten asbestipurkutyö tehdään turvallisesti?
Kun asbestikartoitus on osoittanut asbestin olemassaolon, varsinainen purkutyö on tehtävä lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Asbestipurkutyö on luvanvaraista toimintaa: sitä saa tehdä vain yritys, jolla on Aluehallintoviraston myöntämä asbestipurkutyölupa ja jonka kaikki työntekijät ovat saaneet asbestipurkutyön koulutuksen.
Turvallinen asbestipurku perustuu kolmeen periaatteeseen: asbestikuitujen leviämisen estämiseen, työntekijöiden suojaamiseen ja asbestijätteen asianmukaiseen käsittelyyn. Käytännössä tämä tarkoittaa purkualueen eristämistä alipaineistuksella, henkilösuojainten käyttöä ja asbestijätteen pakkaamista ja toimittamista ongelmajätteenä.
Prosessi etenee tyypillisesti seuraavasti:
- Purkualue eristetään muusta tilasta ja alipaineistetaan, jotta pöly ei leviä ympäristöön
- Asbestia sisältävät rakenteet puretaan hallitusti käyttäen asianmukaisia menetelmiä ja suojavarusteita
- Asbestijäte pakataan merkittyihin säkkeihin tai astioihin välittömästi purkamisen yhteydessä
- Purkualue puhdistetaan ja ilma mitataan ennen alipaineistuksen purkamista
- Asbestijäte toimitetaan hyväksyttyyn käsittelypaikkaan
Ammattilaisen tekemänä asbestipurku on turvallinen toimenpide, joka ei aiheuta vaaraa rakennuksen käyttäjille tai ympäristölle. Omatoiminen asbestipurku ilman lupaa ja koulutusta on kielletty ja voi aiheuttaa vakavan terveysriskin sekä merkittävän ympäristöhaitan.
Me Remove Timanttityöt Oy:ssä toteutamme asbestipurkutyöt Aluehallintoviraston myöntämällä luvalla, ja kaikki työntekijämme ovat saaneet asbestipurkutyön koulutuksen. Olemme myös Asbesti- ja Pölysaneerausalan liiton jäsenyritys. Palvelumme kattaa muun muassa asbestiputkieristeiden purkutyöt ja pesuhuoneiden asbestia sisältävien rakenteiden purkutyöt. Meillä on oma insinööri asbestipurkutöiden laskentaan, joten saat tarkan tarjouksen juuri omaan kohteeseesi. Palvelemme Rovaniemen lisäksi koko Lapin alueella sekä Oulun seudulla. Ota yhteyttä ja kerro projektistasi, niin katsotaan yhdessä paras tapa edetä. Löydät yhteystietomme yhteystietosivulta.